opiskelusta

Viimeksi kirjoitin maaliskuussa ja siitä on pitkä aika varsinkin kun ajatteleee mitä kaikkea on ehtinyt tässä puolen vuoden aikana tapahtua. Tiivistettynä sanoihin: työpaikka, pääsykokeet, argentiinan matka, Niko, koulun aloitus ja viimeisimpänä remontti.

Yliopisto-opiskelu on kivaa ja tuntuu että mmtdk on juuri oikea paikka. Plussana se että olen aina pitänyt maaseudusta, metsistä ja eläimistä ne kaikki ovat lähellä Viikissä. Juttelin muutama päivä sitten erään elintarvike-ekonomiasta valmistuneen kanssa, joka oli ollut töissä Keskolla elintarvike-tutkijana. Kuulosti jännältä ja sitä itsekkin voisi kokeilla tutkijan uraa.

Yliopiston opiskelujärjestelmässä löytyy ärsyttävä puute: Ei voi opiskella etukäteen gradun vaiheen kursseja eikä mitään maisteriopintoihin liitettävää - vaikka aikaa riittäisi- vaan pitää käydä ensin kaikki kandin kurssit. Typerä järjestys ja kun niitä kandin kursseja ei hirveästi ole ensi jaksossankaan, noh täytyy sitten vaan olla töissä.

Amk opiskelu ja yliopisto elämä eroavat huomattavasti. Tuntuu että yliopisto-opiskelijaa arvostetaan enemmän kun kaikennäköset liitot ja yritykset kutsuu vieraikseen ja laittaa pöydän koreaksi. Muutenkin noita juomajuhlia on aika paljon ja yhteistä tapahtumaa, jos vaan haluaa mennä. Amk:ssa yhteishenki oli olematonta. No mutta jottei parjata liikaa amkkia niin en kyllä kadu että sen koulun kävin, ei siitä mitään haittaa ainakaan ole ja kyllä niilläkin papereilla ihan hyviin töihin pääsee. Mutta sitten mietitään valmistuneen elintarvike-ekonomistin suosituspalkkaa joka on 3100 euroa. Kyllä kelpais. On muuten kiva erikoistua johonkin että erottuu vähän noista kauppislaisista, ne on pelkkiä ekonomisteja. Elintarvikeopinnot on kyllä megamielenkiintosia, paitsi että musta tulee varmaan lopulta mielipuoli kun meen kauppaan tai ravintolaan syömään tarkkailen jokaista asiaa, niin onkin jo käynyt.

Nojoo. Kovasti oon miettinyt mitä sivuopintoja sitä lukisi. Ajattelin ympäristötieteitä ja erityisesti kaikki luomuopinnot kuulostaa mielenkiintosilta ja sitten vois lukea vähän maatalouspolitiikkaa. Nämä pohjautuu ajatukseen siitä että en pidä maatilojen ruuan tehotuotannosta. Siitä koituu harmia ympäristölle, eläimille ja myös ihmisille.

eipä tässä varmaan mitään syvempää ajatusta tullutkaan. ensi kerralla sitten.

ruuan hinta

Miksi sipsipussin ostaminen ja sipseillä itsensä täyttäminen on halvempaa kuin melkeen mikä tahansa ruoka? Miksi moska on halpaa ja oikea ruoka, erityisesti hedelmät ja vihannekset aivan älykalliita. Pitää valita, että mitäköhän sitä tällä kertaa ostas kurkkuu vai tomaattii kun ei molempii viitsi, jos oikeen pihistelee. Koska ostan aina halvimpia merkkejä toisin sanoen samoja, hintojen nousun kyllä on huomannut. Voin yhtyä vain erään miehen kommenttiin, jonka kuulin s-marketin lihahyllyn vieressä, hän sanoi kovaan ääneen itsekseen: " voi vittu että on kallista, voi vittu". Hieman hymyilytti, mutta ei siinä voinut kuin nyökkäillä. Opiskelijabudjettia noudattavan täytynee laittaa ostoskoriin ainoat asiat, jotka ovat edelleen halpoja eli, peruna, porkkana, aamupuuro, pasta ja tonnikala ja kaali, josta tulikin mieleeni että tein toissapäivänä kaalikeittoa. Vettä ja kaalia! Erittäin halpaa! ...ja... -Erittäin mautonta!! Enkä enään jaksanut vääntää mitään muuta ruokaa - johan kaalikeittoonkin meni rahaa ja vaivaa-. Ratkaisuna ostin moskasipsejä, joista tulikin täyteen.
Sad, very sad...heh.

and, ojasta allikkoon...

(Kyllä mä oikeesti syön muutakin, mutta joskus pitää vähän tinkiä ruokamenoistakin.)

projektikoordinaattorin vaatimukset

Olin hiljattain työhaastattelussa Lahden amk innovaatiokeskuksessa. Hain projektikoordinaattoriksi eu-rahoitteiseen kolme vuotta kestävään hankkeeseen, jossa työnkuva oli Päijät-Hämeen kuntien yhteistyön kehittäminen ja maaseudun vetovoiman lisääminen. Palkka 2300-2600 kokopäiväisenä. (työ olisi ollut osapäiväinen)

Tämä olisi ollut todella hieno työ ja siihen kyllä pyrin tulevaisuudessa -arvatenkin en siis saanut paikkaa-. Työ vaati monenlaisia taitoja ja uskonkin, että olisin pärjännyt, mutta rehellisesti sanoen en olisi ollut täysin valmis siihen stressimäärään. Haluan toimia tulevaisuudessa siis kehitys- /tutkimushankkeessa mieluiten matkailun parissa. Minulla on näköjään siihen jo hyvät lähtökohdat, mutta ikävuosia on liian vähän, mikä tarkoittaa myös liian vähäistä elämä- ja työkokemusta. Aion itseasiassa järjestelmällisesti kehittää tuossa haastattelussa esille tulleita asioita, jotta sitten joku päivä voisin olla projektikoordinaattori. Kaikille tiedoksi, kehityshankkeesta vastaavan henkilöllä tulee olla tietämystä budjetoinnin perusteista ja raportoinnista, internet sivujen päivityksestä plussaa, matkustusvalmius hankealueella (tässä tapauksessa maakunta), jossa oma auto olisi eduksi ja lisäksi tarvitaan esiintymiskykyä. Aion siis kehittää näitä taitoja tavalla tai toisella.

Esiintymiskyky:
Tuo viimeinen seikka on kyllä mietityttänyt hieman viime päivinä. Perusopetuksessa ei juurikaan pidetä puheita tai esitelmiä. Ala-asteella en tehnyt yhtäkään esitelmää ja yläasteella kokonaiset kaksi kappaletta. Lukiossahan ei joutunut esittelemään yhtään mitään ja sen jälkeen siirtyminen amk:n jossa tulikin sitten powerpointvyöry. Amk:ssa oli ihan mukava esittää tekeleitään, yleensä ryhmässä. Minulle merkitsee paljon se, että olen itse kiinnostunut esiteltävästä asiasta. Paras esitykseni tähän mennessä on ollut opinnäytetyöesitysi. Puhuin pitkään, yksin, ulkoa ja kaiken lisäksi kerroin asiasta mielelläni. Olin toki hieman hermostunut alussa, mutta sitten se lähti rullamaan. Niin, perusajatukseni oli että mielestäni esiintymistä täytyisi opettaa ala-asteella, niinkuin "jenkeissä". Tuntuu että monet "jenkit" ovat hyviä puhumaan ja esiintymään, koska he harjoittelevat sitä pienestä pitäen. Ainiin ja vielä olihan se puheviestinnän kurssi, joka antoi osviittaa esiintymisestä, mutta kun sitä pitäisi harjoitella paljon enemmän. Muutama tunti ei ihan riitä esiintymisvarmuuden saavuttamiseksi. Esiintymisen kehittämiseen auttaa paljon iän tuoma varmuus.

Oma auto:
Autoa ei muuten mainittu ilmoituksessa, joten olin hieman että, aijaa... Tämän pulman voi onneksi ratkaista erittäin helposti ostamalla. En tosin aio hankkia autoa, ilman hyvää syytä.

Internetsivujen päivitys:
On tämäkin blogi nettisivujen päivitystä. En tosin ole itse käyttänyt mitään oikeaa ohjelmistoa kuten Wordpress tms. Nyt kun kuulun Vinoon (vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto) aion liittyä (ja liityinkin jo) viestintätyöryhmään, jossa tämän vuoden projektina on nettisivujen totaalinen uudistaminen ja logon ja viestinnän suunnittelu. Eli heti lähti pyörät pyörimään tämän taidon kehittämiseksi, toivottavasti vaan saan tehdä jotain...


Budjetointi:
Amk budjetointi riittää (ainakin tässä projektikoordinaattorin tehtävässä) ja kuka tahansa osaa kirjata menot & tulot ja katsoa tuleeko voittoa vai jäädäänkö velkaa. Yleisesti taloushallintoa olisi hyvä hallita. Hieman haastavaa saada lisäkokemusta tästä. Ehkä lisäkurssin voisin ottaa tarvittaessa tuomaan vakuuttavuutta.

Raportointi:
Ei ongelmaa. Tämän kaikki amk-laiset tai ainakin haagalaiset osaavat. Mitenköhän tätä sitten voisi kehittää? Tietenkin jonkinnäköinen virallinen raportointi yritykselle voittaa koulun raportoinnin, vaikka niissä ei kai hirveästi eroa ole. Olen nähnyt virallisen hankeraportin ja se näyttää aivan joltain koulun teematyöltä.

Kaiken kaikkiaan olen tosi iloinen, että pääsin haastatteluun ja näin että amk-paperit otetaan vakavasti ja kannattaa rohkeasti hakea sinne minne haluaa. Minulla on hyvät lähtökohdat ja tiedän mitä voi kehittää. Eniten työtä vaatii varmasti esiintymistaidon parantaminen, mikä on myös haasteellisinta. Myös siinä auttaa iän tuoma kokemus ja mahdollisesti lisäkurssit.

Mietin että tuo Vinon järjestötoiminta voi kehittää näistä asioista ainakin yhtä, monia tai jopa kaikkia riippuen mitä saan tehdä. Se nähdään ensi viikolla kun on viestintätyöryhmän ensimmäinen tapaaminen. Tämä on yksi mahdollisuus kehittyä ja sitten kun saisi vielä kesätyön, jossa oppisi jotain uutta.

...ja kuten aina tavoitteita riittää.

p.s
Haastattelussa minua arvioitiin myös Thomas-analyysillä, jonka tulokset olivat lähes täysin todellisia. (Analyysissä vastataan työn tekemistä koskeviin väittämiin valitsemalla adjektiivi joka kuvaa sinua parhaitan/ huonoiten.)
Itselläni työn painotus oli: itsenäinen suorittaminen, arviointi ja loppuun saattaminen. Ja mikä parasta sovin hallinnollisiin tehtäviin,jes! Todella hyvä analyysi ja mielenkiintoista luettavaa! Mutta täytyy muistaa että analyysi on suuntaa antava ja ettei joka sana ole armoton totuus.

Unelmaduuni, onko sitä?

En ole vielä koskaan, Huom! koskaan ollut työpaikassa, jossa olisi kaikki kohdallaan. Viime työpaikka oli erittäin kiinnostavassa yrityksessä ja työympäristö mukava, mutta p* palkka. Sitä edellinen työ oli unelmaduuni hyvällä palkalla, mutta ei sitä jaksanut sillä työilmapiiri oli kireä kuin viulunkieli ja ihmiset täysin eri planeetalta. Eräässä yrityksessä olin töissä kaksi vuotta, mikä on muuten pisin työrupeamani samassa paikassa. Tässä yrityksessä oli mitä loistavin ilmapiiri, kaikki olivat tasa-arvoisia ja kaikki sujui hyvin, mutta palkka oli huono.

Odotan sitä aikaa, kun olen töissä unelma yrityksessä, unelma työssä hyvällä palkalla ja viihdyn. Onkohan se liikaa pyydetty? Kai se työpaikka joskus tulee, mutta näistä aikaisemmista kokemuksista voin sanoa, että tärkeintä on viihtyminen, sillä piikittelyä ja huonoa johtamista kokeneena tiedän että tämä on fakta. Olisi kiva olla työpaikassa, jossa kaikki olisi kohdallaan, mutta muistaakseni tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista on vain töissä eivätkä he liiemmin viihdy. Itse otan loparit työpaikasta, jos en pidä sen henkeä itselleni sopivana, koska en jaksa teeskennellä enkä mielistellä muita. Haluan tehdä työtä, johon minulla on aito kipinä sekä olla osana työyhteisössä, jossa minusta välitetään, jossa kysytään kuulumisia.

Tällä hetkellä olen taas työtön opiskelija ja haussa on uusi työpaikka. Mitään järjettömän mielenkiintoista ei kuitenkaan ole tullut vastaan. Toivottavasti kohta taas koittaa vapaa opiskelijaelämä eikä tarvitse olla työläisten oravanpyörässä kahdeksasta neljään. Työelämä on hanurista ja siihen menee aivan liikaa aikaa elämästä, joten ainakin minä pyrin löytämään sen unelma duunipaikan sitten kun se on ajankohtaista, vaikka siihen menisi kuinka kauan.

Seuraavat vuodet Viikissä yliopistolla? Hope so.

Elämyskeitaat -

Sellon elämyspuiston rakentuminen kuulemma viivästyy taloudellisen tilanteen vuoksi. En tiedä olenko jopa hieman vahingoniloinen. Toisaalta elämyspuisto hiihtoputkineen nousee paikalle ennemmin tai myöhemmin. Itse esimerkiksi inhoan käydä hypermarketeissa, niissä kaupoissa joista saa kaiken, joista voi ruuan lisäksi ostaa vaatteet, sisutustarvikkeet, skootterin, tv:n, lautaset ja... lista jatkuu loputtomiin. Eli halutessaan voi uudistaa koko elämän materiaalisesti, jos haluaa. Eläköön citymarketit ja prismat. yök!

Tämän materian rinnalle on nyt tullut ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja hyvään oloon panostaminen. Kulutuksen oletetaan kohdistuvan siis jatkossa yhä enemmän elämyksiin, mitä sitten elämys on kullekin ihmiselle, en tiedä. Kuitenkin elämyksinä markkinoidaa vesipuistoja, casinoja, clubeja jne. Kaikkiin näihin ihaniin elämyksiin osallistuminen on aivan törkeän kallista. Onko tämä välttämöntä?

Ihmiset ovat muokanneet ympäristöään ja vauhti sen kun kiihtyy. Kivistöön suunnitellun megaostoskeskuksen ajatteleminenkin puistattaa. Miksi se rakennetaan? Hyvä kysymys. Vastausta voi järkeillä sillä että kun kehärata joskus valmistuu tarvitaan asemille jotain tarjontaa, ostoskeskus luo satoja työpaikkoja ja tuo kunnalle verorahoja mikä on toki hyvä asia. Koska olen koko lapsuuteni asunut Kivistössä haluaisin kuitenkin sen säilyvän turvallisena, rauhallisena, hyvänä paikkana asua ja haluaisin säilyttää ne metsät ja pellot joista on ollut minulle paljon iloa. Jos itse saisin päättää luopuisin tästä Kivistön megaostarista, ja keskittäisin siihen käytettävät rahat mieluummin terveydenhuoltoon ja muihin peruspalveluihin, joissa ei ainakaan Vantaalla ole kehumista.

Elämyspuistot ärsyttävät minua myös, koska olen turhaa kulutusta vastaan. Myönnettäköön että onhan niistä jotain iloa. Esimerkkinä Sellon elämyspuistoon tuleva hiihtoputki, koska täällä etelässä ei paljon lunta ole näkynyt. Mutta kuitenkin en vain näe elämyspuistoja tms. tarpeellisina. Hyödyttääkö sen kenenkään elämää, parantaako se todella kenenkään hyvinvointia? Ihan oikeesti? Hetkellisesti ehkä, mutta mielestäni nämä kalliit elämykset kuvaavat jossain määrin teennäisyyttä, kulutusta sekä turhuutta. Asioita voitaisiin priorisoida paremmin. Pääsisimpä esimerkiksi kunnan hammaslääkäriin edes vähän nopeammin kuin puolen vuoden jonotuksella. Mikä on kenellekin arvokasta, hyödyllistä, hyvää oloa edistävää... voisin sanoa omasta puolestani, että mikä tahansa aito. Aitous ja raha eivät sovi yhteen ja valitettavasti raha pyörittää tätäkin yhteiskuntaa. Millainen on aito elämys? Kuinka vihaankaan tuota jälkimmäistä sanaa!

Haluan olla

Aika kuluu nopeasti ja olen päättänyt olla aktiivinen ja tehdä asioita. Niinkuin tämän blogin vaikka se ei suuri asia olekaan. Olen viime aikoina miettinyt mitä todella haluan tehdä tai oikeastaan sitä millainen ihmisenä haluan olla. On asioita, joiden haluan olevan osana elämääni kuten luonto, eläimet, kuvaamataito, käsityöt ja näpertely ja tapahtumien järjestäminen. Jälkimmäisin jopa leipää tuovana ammattina tai sivutoimisena yritäjänä. Mutta ajatukseni tästä ovat vielä varsin alkutekijöissä.

On myös asioita, joita sanon haluavani, mutta joita en toteuta. Tämä toki lienee erittäin tavallista. Lähtisin mielelläni matkustelemaan, mutta en ole lähtenyt ja syynä on aina joko raha tai matkaseuranpuute tai molemmat, vaikka tosiasiassa sitä pääsee lomalle jos vain lähtee. Toisaalta matkustaminen ei ole arkisen elämäni kannalta kovinkaan merkittävää, vaan antaa mahdollisuuden siitä irrottautumiseen.

Ihmisenä haluan ja olen päättänyt siis olla aktiivinen. En ymmärrä miksi en ole aikaisemmin löytänyt näitä samoin ajattelevia ihmisiä. Ehkä se johtuu siitä että lähipiirissäni ystäväni kommentit ovat lähinnä tyyliä, aha. Heidän kanssaan ei tule käytyä keskustelua kuluttamisesta, kierrättämisestä, tasa-arvosta tai muista ympäristöasioista.

Onnellisuus itselleni tulee oppiessani jotain uutta. Maailmassa on miljoona kiehtovaa ja mielenkiintoista asiaa eikä koskaan voi tietää likaa. Tällä hetkellä oppimislistallani ovat kuvankäsittely ja valokuvaus. Lisäksi opiskelen elintarvike-ekonomian pääsykokeisiin ja aion vihdoinkin tarttua suomen kieleen, sillä kirjoitustaitoni vaatii hiomista. Sanonta; minkä taakseen jättää sen edestään löytää pätee tässä ja siksi odotankin että tilaamani "Luova kirjoittaminen" saapuu piakkoin kirjastooni.

ideologia

Itse pidän tärkeimpänä vihreyttä edistävänä asiana yltiömäiseen kulutukseen puuttumista. Suomessa pitää edistää tasa-arvoa niin naisten palkoissa kuin maahanmuutajataustaisten ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta.