Unelmaduuni, onko sitä?

En ole vielä koskaan, Huom! koskaan ollut työpaikassa, jossa olisi kaikki kohdallaan. Viime työpaikka oli erittäin kiinnostavassa yrityksessä ja työympäristö mukava, mutta p* palkka. Sitä edellinen työ oli unelmaduuni hyvällä palkalla, mutta ei sitä jaksanut sillä työilmapiiri oli kireä kuin viulunkieli ja ihmiset täysin eri planeetalta. Eräässä yrityksessä olin töissä kaksi vuotta, mikä on muuten pisin työrupeamani samassa paikassa. Tässä yrityksessä oli mitä loistavin ilmapiiri, kaikki olivat tasa-arvoisia ja kaikki sujui hyvin, mutta palkka oli huono.

Odotan sitä aikaa, kun olen töissä unelma yrityksessä, unelma työssä hyvällä palkalla ja viihdyn. Onkohan se liikaa pyydetty? Kai se työpaikka joskus tulee, mutta näistä aikaisemmista kokemuksista voin sanoa, että tärkeintä on viihtyminen, sillä piikittelyä ja huonoa johtamista kokeneena tiedän että tämä on fakta. Olisi kiva olla työpaikassa, jossa kaikki olisi kohdallaan, mutta muistaakseni tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista on vain töissä eivätkä he liiemmin viihdy. Itse otan loparit työpaikasta, jos en pidä sen henkeä itselleni sopivana, koska en jaksa teeskennellä enkä mielistellä muita. Haluan tehdä työtä, johon minulla on aito kipinä sekä olla osana työyhteisössä, jossa minusta välitetään, jossa kysytään kuulumisia.

Tällä hetkellä olen taas työtön opiskelija ja haussa on uusi työpaikka. Mitään järjettömän mielenkiintoista ei kuitenkaan ole tullut vastaan. Toivottavasti kohta taas koittaa vapaa opiskelijaelämä eikä tarvitse olla työläisten oravanpyörässä kahdeksasta neljään. Työelämä on hanurista ja siihen menee aivan liikaa aikaa elämästä, joten ainakin minä pyrin löytämään sen unelma duunipaikan sitten kun se on ajankohtaista, vaikka siihen menisi kuinka kauan.

Seuraavat vuodet Viikissä yliopistolla? Hope so.

Elämyskeitaat -

Sellon elämyspuiston rakentuminen kuulemma viivästyy taloudellisen tilanteen vuoksi. En tiedä olenko jopa hieman vahingoniloinen. Toisaalta elämyspuisto hiihtoputkineen nousee paikalle ennemmin tai myöhemmin. Itse esimerkiksi inhoan käydä hypermarketeissa, niissä kaupoissa joista saa kaiken, joista voi ruuan lisäksi ostaa vaatteet, sisutustarvikkeet, skootterin, tv:n, lautaset ja... lista jatkuu loputtomiin. Eli halutessaan voi uudistaa koko elämän materiaalisesti, jos haluaa. Eläköön citymarketit ja prismat. yök!

Tämän materian rinnalle on nyt tullut ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja hyvään oloon panostaminen. Kulutuksen oletetaan kohdistuvan siis jatkossa yhä enemmän elämyksiin, mitä sitten elämys on kullekin ihmiselle, en tiedä. Kuitenkin elämyksinä markkinoidaa vesipuistoja, casinoja, clubeja jne. Kaikkiin näihin ihaniin elämyksiin osallistuminen on aivan törkeän kallista. Onko tämä välttämöntä?

Ihmiset ovat muokanneet ympäristöään ja vauhti sen kun kiihtyy. Kivistöön suunnitellun megaostoskeskuksen ajatteleminenkin puistattaa. Miksi se rakennetaan? Hyvä kysymys. Vastausta voi järkeillä sillä että kun kehärata joskus valmistuu tarvitaan asemille jotain tarjontaa, ostoskeskus luo satoja työpaikkoja ja tuo kunnalle verorahoja mikä on toki hyvä asia. Koska olen koko lapsuuteni asunut Kivistössä haluaisin kuitenkin sen säilyvän turvallisena, rauhallisena, hyvänä paikkana asua ja haluaisin säilyttää ne metsät ja pellot joista on ollut minulle paljon iloa. Jos itse saisin päättää luopuisin tästä Kivistön megaostarista, ja keskittäisin siihen käytettävät rahat mieluummin terveydenhuoltoon ja muihin peruspalveluihin, joissa ei ainakaan Vantaalla ole kehumista.

Elämyspuistot ärsyttävät minua myös, koska olen turhaa kulutusta vastaan. Myönnettäköön että onhan niistä jotain iloa. Esimerkkinä Sellon elämyspuistoon tuleva hiihtoputki, koska täällä etelässä ei paljon lunta ole näkynyt. Mutta kuitenkin en vain näe elämyspuistoja tms. tarpeellisina. Hyödyttääkö sen kenenkään elämää, parantaako se todella kenenkään hyvinvointia? Ihan oikeesti? Hetkellisesti ehkä, mutta mielestäni nämä kalliit elämykset kuvaavat jossain määrin teennäisyyttä, kulutusta sekä turhuutta. Asioita voitaisiin priorisoida paremmin. Pääsisimpä esimerkiksi kunnan hammaslääkäriin edes vähän nopeammin kuin puolen vuoden jonotuksella. Mikä on kenellekin arvokasta, hyödyllistä, hyvää oloa edistävää... voisin sanoa omasta puolestani, että mikä tahansa aito. Aitous ja raha eivät sovi yhteen ja valitettavasti raha pyörittää tätäkin yhteiskuntaa. Millainen on aito elämys? Kuinka vihaankaan tuota jälkimmäistä sanaa!